Historiikki 1997

KANOOTTISAFARISTA - ERÄMELONTAAN

Viisitoista vuotta sitten toimeenpantiin Leppävirran kunnan ja Leppävirran Urheilijoiden yhteistoimin kanoottisafari, Myöhemmin tapahtuma sai nimekseen Leppäkanootti. Mainitut viisitoista vuotta sitten Leppäkanootille anottiin SM-arvo, arvon myötä nimikin muutettiin Vesistövaelluksen SM-kilpailuksi. Allekirjoittaneen Suomen Ladun hallitukselle tekemän ehdotuksen tultua hyväksytyksi nimi muutettiin Erämelonnan Suomenmestaruuskilpailuksi. Näinkin ajatellen viisitoista vuotinen Erämelonnan "Iähi"historia on hyvinkin vaiheikas. Erämelonta hakee kohtalaisesta nuorukaisiästään huolimatta edelleen uomiaan, Kehittämällä aikaisemmista kilpailuista saatujen kokemusten myötä siitä muotoutuu yhä parempi kilpailu. Se ei ole,- eikä saakkaan olla vielä kaikilta osiltaan valmis, sitä pitää jatkuvasti kehittää. Eiväthän nykyaikaiset Olympialaisetkaan ole vielä valmiit, vaikka niitä on järjestetty jo sata vuotta.

KILPAILIJOITA V-81 30 V-97 200

Ensimmäisissä kilpailuissa Leppävirralla oli kolmekymmentä kilpailijaa, tämän vuoden kilpailuun on täysin realistinen toive saada kaksisataa osanottajaa. Osanottajamäärät kielivät kilpailun suuresta suosiosta ja tarpellisuudesta. Minkään muun melontalajin SM-kisoissa ei ole näin paljon osanottajia. Suomen Latu on jälleen kerran vetänyt oikeasta narusta toimeenpannessaan tapahtuman jolle on ollut tilaus olemassa, jota tarvitaan, jolla liikutetaan suomalaisia maailman kauneimmassa luonnossa.

VIIMEINEN MOHIKAANI

Väitän olevani ainoa henkilö tässä valtakunnassa, joka on ottanut osaa kilpailijana jokaiseen SM-kisaan vuotta 96 lukuunottamatta. Tämänkin vuoden kilpailuun otan osaa toimeenpanevassa portaassa. Voidaan siis sanoa, että "viimeisenkin Mohikaanin" kohdalla on aika katkaista yhtäjaksoinen osallistumisputki. Näinollen minulla onkin ollut todellinen aitiopaikka seurata Erämelontakilpailun kehittymistä varhaisesta aamukasteesta alkaen. Itse valmistauduin eka kisaan lukemalla ala-asteen biologian kirjan,-sijoituin toiseksi. Ensimmäisessä ja viimeisessä kilpailussani sijoituin toiseksi, välissä oli sitten vähän parempaa menestystä Kilpailijoiden, kun kilpailun järjestäjienkin taso on viidessätoista vuodessa kohentunut oikein penikulmasaappaan askelin. Jos tämänpäivän voittajat ja hyvin sijoittuvat kilpailijat tekisivät ensimmäisen kilpailun tehtävät moni suoriutuisi maksimipisteillä.

NIMENMUUTOS LOI TIE TOISUUDEN

Vesistövaellus nimikkeellä aloitettua kilpailua ei mielletty melontakilpailuksi, joten osanottajamäärät olivat alkuvuosina melko alhaisia. Erämelonnan SM-kilpailu sai melojat höristämään korviaan. Nimenmuutos osui muutenkin mainioon saumaan melonnan suosion aloitellessa todellista nousuaan. Mielestäni Iähestymme rajaa jolloin on ruvettava rajoittamaan osallistujien määrää järjestelyjen ja rastien toiminnan takaamiseksi.

VAELTAJAT RYNNIVÄT ESIIN

Aikuaikoina Erämelontakilpailuissa kulki tietty kantajoukko. Vähin erin erävaeltajatkin alkoivat kiinnostua melonnasta. Samalla järjestäjien taholla panostettiin kilpailun ja ennenkaikkea tehtävien tason kohottamiseen. Ensimmäisenä huippuparina vaeltajien joukosta muistan parin Pihlainen - Komulainen tulleen melontaa kokeilemaan. SM-kilpailu Väliväylällä sai edelleen uutta potkua uusien "kovanaamojen" ilmaannuttua osanottajaluetteloon, Ruotsalaisen veljekset ryhtyivät melojiksi. Taso nousi edelleen. Reino ja llmari silloin Väliväylällä kaksikkokisan muuten voittivatkin. Kakko, Muhonen, Kälviäinen ja Vesterinen ynnä monet muut mestarivaeltajat ovat jokakeväisiä osanottajia melontakilpailussa. Erä - Vaelluksen, kun Erä - Melonnankin kymmenen parhaan listalta löytyvät useasti samat henkilöt. Pääosin samoilla teoriatiedoilla kun menestyy kummassakin kilpailussa, joten kilpailu toisessa on harjoitusta toiseen.

KEHITYKSEN TARVETTA

Erämelonta kilpailun järjestämistä koskeva säännöstö on hyvä. Tehtävien laadintaa ja ennenkaikkea niiden pisteytystä tuloslaskennassa koskeva säännöstö sensiaan puuttuu kokonaan. Mikäli protesteja tai valitusta kilpailusta on tullut ovat ne johtuneet juuri tästä. Tämän puutteen korjaamiseksi olisi pikaisesti ryhdyttävä laatimaan kilpailu "asetusta”. Kilpailun järjestämistä koskevassa sääntökohdassa vaaditaan, että melontaa käsittelevistä aiheista pitää muodostua 40% kilpailun kokonaisuudesta. Tämä sääntö ei ole aina toteutunut. Kilpailussa on voinut jopa voittaa kilpailija, joka istuu elämänsä ensimmäistä päivää kanootissa. Erämelonnan SM-kilpailussa vaikeusaste melontatehtävissä pitäisi olla kilpailun arvoa vastaava. Tämä puute johtuu käsittääkseni enemmän kilpailun valvojista, kuin toimeenpanevista organisaatioista. Tietynasteinen helppous ja leppoisa meno on paikallaan, mistä vain löytyisi oikea taso? Kilpailussa mielestäni pitäisi kuitenkin olla osio ja nimenomaan melonnassa esim. pikataival, jolla voi pusertaa vaikka maitohapoille.

Erävaellus johon jo aiemmin viittasin on rasittavuudessaan aivan toisesta äärilaidasta, Siinä lähestytään inhimillisten voimavarojen rajaa, jopa joidenkin kohdalla ylitetään. Olisiko paikallaan vaellusta hieman helpottaa -ja melontaa rukata tiukemmaksi - mene ja tiedä? Kilpailusta puuttuu edelleen myöskin oma mitali, joka ehdottomasti pitää SM tason kilpailulla olla.

KILPAILIJOITA - RETKEILIJÖITÄ

Erämelontaan osallistujat jakautuvat selkeästi retkeilijöihin ja kilpailijoihin. Suuremmalle osalle kilpailijoista tapahtuma on kaksi upeaa eräretkeilypäivää. Pisteiden saalistus ja sijoittuminen on toisarvoista; naatiskellaan, kilpaillaan ehkä kilpailun sisällä jotakin tai joitakin vastaan. Osa joukosta valmistautuu ja keskittyy kilpailemaan vain sijoittuakseen, jokaisesta pisteestä taistellaan.Tähän ryhmään allekirjoittanutkin kuului. Tästä johtuukin, että voittajan ja viimeisen pisteero on melkoinen, toisaalta voittaja on joskus ollut vain yhden pisteen parempi toiseksi tullutta. Kärkipään kilpailijat ovat todella tasaväkisiä. Kilpailussa on esim. kolmekymmentä rastia, ja jos ensimmäisen ja toisen ero on yksi piste on rastikohtainen ero pisteen kolmaskymmenes osa. Edelläolevasta johtuen on järjestäjän ja rastivastaavan vastuu erittäin suuri tehtävien pisteyttämisessä.

RETKISARJA TOTUTTELUUN

Retkisarja soveltuu aloittelijoille jotka haluavat saada tuntumaa erämelonnasta. Mielestäni retkisarjassa hyvin menestyneen kilpailijan pitäisi siirtyä kilpasarjaan. Esimerkiksi kolme kertaa kolmen parhaan joukkoon retkisarjassa sijoittunut siirtyisi kilpasarjaan, näin ainakin silloin jos retkisarjassa jaetaan mitalit. Niin myös taattaisi "amatöörimäisempi" kokeilufoorumi uusille tulokkaille, eivät olisi heti ammattilaiset vastassa. Retkisarjasta on hyvä aloittaa nousu kohti kilpasarjan kärkikahinoita. Olen vuosien varrella mielenkiinnolla seurannut joidenkin retkisarjassa aloittaneiden nousua vuosi vuodelta ylemmäksi ja ylemmäksi ja siirtymistä kilpasarjaan. Tällä hetkellä tällainen nousujohteisesti etenevä retkisarjasta aloittanut pari joka lähestyy kärkipäätä on Piuhala - Niemelä. Täydestä tuntemattomuudesta ilman erävaellus tai erämelontapohjaa ei lajin voittajaksi nousta kertaheitolla, useiden vuosien harjoittelu tarvitaan.

VUOSI -97 UUDELLAMAALLA

Tämän kevään kilpailu käydään etelämpänä, kun koskaan aiemmin. Keravan Ladun ja Vantaan Ladun joukoista löytyy kokeneita itse kilpailleita ja kokeneita myöskin kilpailun järjestäjinä. Tältä joukkueelta on lupa odottaa mahdollisimman tasokasta kilpailua. Erämelonnan Suomenmestaruuskilpailu on vakiinnuttanut paikkansa monen melojan ja erätaitokilpailuja harrastavan luontoihmisen kilpailukalenterissa. Näemme toukokuun lopulla - 97 jossakin Uudellamaalla.

Tauno Pajunen